Joten ottakaa nyt mukava asento tuolillanne, tästä tulee pitkä ! :--D
Aloitetaan siitä että mennään ajassa taaksepäin vuosia, jolloin pikku roosa oli muuttanut tänne pikkukylään ja aloitti 3.luokan. Äidin kanssa kun oli tullut matkusteltua sinne sun tänne, alkoi ulkomaat kiinnostaa enemmän ja enemmän mitä vanhemmaksi tulin.
Kaikki alkoi kuitenkin siitä kun toinen isoveljistäni alkoi tuomaan esitteitä kotiin kaiken maailman vaihto-oppilas järjestöiltä ! Veljeni olisi halunnut lähteä Englantiin kesävaihtoon silloisen parhaan kaverinsa kanssa, joka asui tampereella. Iskä oli lähettämässä pojan jo maailmalle, mutta äiti ei antanut kuitenkaan suostumustaan. Itsekin oli selaillut siinä kyseisiä esitteitä: Hei entä jos minä lähtisin jossakin vaiheessa kielimatkalle ?
Silloin aasia ja amerikka kuulostivat niin kaukaiselta, etten edes unelmoinut niistä. Espanja kuulosti niin oikealta mulle, se oli euroopassa ja espanja oli/on aivan ihanan kuuloista ! Silloin olisi ollut se 3 viikkoa kestävä leiri Barcelonan lähellä. 3.luokkaisena ei minulla vielä ollut ikää lähteä sinne ja varsinkin yksin.. odotetaan siis pari vuotta. Koskaa kuitenkaan lähtemättä sinne... Annoin vaihto-oppilas ajatuksen muhia päässä muutaman vuoden, jolloin esitteitä tuli postilaatikkoon enemmän tai vähemmän.
Ajatus pysyi päässäni kauan aikaa. Ehdin jo kuvitella hienoa 'tulevaa vuottani' espanjassa, kuinka kävelisin ympäri hiekkarantoja ja puhuisin täydellistä espanjaa. Minulla olisi ihana hostperhe sekä espanjalainen poikaystävä, hahhaha.
Aloitin 5.luokan sekä sain ensimmäiset ystäväni Jempan ja Kaatzan (nimet muutettu :--DD). He kertoivat olevansa kiinnostuneita animesta ja mangasta... siis häh japanista ? Ainut mitä tiesin siitä maasta oli pokemonit, digimonit ja sen että siellä syödään raakaa kalaa. Kotona kuitenkin aloin ottamaan selvää tästä maasta ja ajauduin katsomaan animea. Se oli siinä, japani vei ajatukseni ja sydämeni. Vaikken mitään ymmäränyt kielestä tai kirjoituksesta, päätin että japani on se minne haluan. Japanista tuli jo osa päivittäistä elämääni, luin mangaa, katsoin animea ja menin jopa silloin japaninkielen kurssille !
Japani. Ilmoitin vanhemmilleni että lähden japaniin vaihto-oppilaaksi, oli mikä oli sinne minä lähden.
Muistan kun minulta kysyttiin mitä aion tehdä peruskoulun jälkeen; Aion lähteä vaihto-oppilaaksi Japaniin! Se oli aina vastaukeni ! Vuodet menivät ja 6.luokan syksyllä aloin ottamaan selvää kaikista järjestöistä, jotka lähettävät japaniin. STS ja EF olivat ne kaksi jotka lähettivät eniten esitteitä, jolloin automaattisesti ymmärsin että haen heidän kauttaan.. heh !
Aloin lukemaan silloin japanissa olleiden vaihtareiden blogeja aivan innoissani ja olin niin liekeissä kuin olla ja voin. Haave pysyi ja 8.luokan alussa mukaan tuli myös Etelä-korea messiin ! Silloinkin vielä ajattelin, että nääh japani on se mun paikka. Kuitenkin joululomalla vuosi sitten, kun täyttelin YFU:n hakupapereita aloin oikeasti miettimään haluanko enään japaniin. Korea olisi niin paljon eksoottisempi, parempi tulevaisuuden kannalta, eikä koreaa osaa kovin moni. Silloin minua myös ärsytti, kun kaikki meni japaniin. Japanista oli tullut niin mainstream. Suurin japani-innostukseni oli mennyt jo ja korea alkoi kiinnostamaan enemmän sillä ihanalla kielellään ja kulttuurillaan. Silläkin saattaa olla asiansa, että lempibändini SHINee tulee juuri sieltä. Iskä sanoi mulle silloin että hain kumpaan tahansa, se on mun päätös. Äiti ei ollut niinkään myöntyinen siihen, että lähtisin japanin sijasta koreaan. No, pohjois-korea saattoi olla osasyyllinen siihen. Mietin, mietin ja mietin, loppujen lopuksi kuitenkin laitoin japanin ensimmäiseksi toiveeksi ja korean toiseksi. Helmikuussa tuli kutsu haastatteluun rovaniemelle ja maaliskuussa tuli kirje, jossa luki että minut on hyväksytty vaihto-oppilaaksi japaniin. Mikä teki tästä kaikista ironista, oli se että minut hyväksyttiin maaliskuun 11.päivänä, eli silloin kun japanissa tapahtui juuri se tuhoisa maanjäristys ja tsunami joka tuhosi Sendain alueen täysin.
Vaikka olenkin tyytyväinen maavalintaani, en voi kieltää ettenkö ole jossakin vaiheessa hieman katunut valintaani. Korea on mulla vieläkin tosi vahvoilla ja tiedän että joku päivä asun etelä-koreassa ja osaan puhua koreaa ! Mutta nyt on japanin aika.
• Miksi juuri nyt ?
Se miksi haluan lähteä juuri nyt, 9.luokan lopussa on se että tää on mulle se oikea aika lähteä. Olen siis tampereelta kotoisin ja aion lähteä takaisin tampereelle lukioon (tykkiin, kiitos!) jolloin mulla pitää hakea oma kämpää, saada töitä siinä ohessa ja tehdä parhaani koulussa. Mulla olisi niin paljon 'vaikeuksia' lähteä silloin, koska mitä olisin tehnyt sille työlle ja kämpälle kun olisin lähtenyt vuodeksi maailmalle. Nyt on mulle todellakin paras aika lähteä, vaikka tuntuu joskus että kuolen näiden kurssien kanssa jotka mun täytyy tehdä ennen kuin lähden japaniin, jotta saan kaikki kurssit tehtyä tehtyä ja saisin 9.päättötodistuksen~!
• Mitä vaihdon jälkeen ?
Voitte päätellä, että suunta vie kohti tamperetta ! Olen toivottavasti saanut paikan (TYKISTÄ!) jostakin lukiosta ja koitan saada jostakin työpaikan. En aio laiskotella 5 kuukautta, vaan aion ahertaa sen minkä pystyn. Kesällä aion mennä sitten kesälukioon aloittamaan lukion kursseja~ syksyllä sitten koulun penkille ja tarkoitus olisi sitten saada se valkolakki päähän 2.5 vuodessa. Sen jälkeen...hmmm, jos suunnitelmat menee kuin olen toivonutkin niin olisi aika sanoa heippa suomelle ja sanoa anneyonghaseyo korealle! Tarkoitus olisi hakea jonkin sortin kielikouluun ! Ja siitä vielä yli-opistoon..toivottavasti !
Huhhuh, tulipas kirjoitettua :--DD Nostan hattua jokaiselle joka jaksoi lukea tämän !
♥ :Roosa
